Auto on BMW i3 94Ah vuosimallia 2016, ostohetkellä mittarissa oli 24tkm. Onnistuin löytämään yksilön jossa on luxusvarustelua mukana, mm. tummanruskeaa nahkaa penkeissä ja kojelaudassa, puuta kojelaudassa, isommat näyttävät 20" pyörät (vakiona aika karut 19" vanteet) led-valoa keulalla ja ties missä ovilokeroissa ja ovenkahvoissa. Suurimmassa osassa näistä on hiirenharmaa säkkikangassisustus ja valkoinen väri. Navi on mallia Professional. Tässä yksilössä munuaisten ja kynnyslistojen sinisen värin tilalla on arvokkaampi hopeanharmaa. Ainoat naarmut mitä olen löytänyt on kolmessa vanteessa, muuten ei näy kiveniskemiäkään. Vanteiden rotvalli-ihottuma ja hieman outo ohjaustuntuma laittaa varaamaan ajan pyöriensuuntaukseen.
i3 noin yleensä on monella tavalla erikoinen peli. Kori on yhdistelmä hiilikuitua ja muita muoveja. Rohkeaa muotoilua päällä ja sisällä. Kokomusta ulkoväri tummennettujen takaikkunoiden kanssa pehmentää muotoilun metkuja jonkun verran. Korin tilankäyttö on alunperinkin sähköautoksi suunniteltu, joten 32cm F20:tä ja 63cm F31:tä lyhyemmässä korissa on tavaratilan ja ohjaamon pituusmitta kuitenkin samaa luokkaa F20:n kanssa. Etupenkkiläisille ohjaamo on harvinaisen tilava, vertasi melkein minkä tahansa luokan henkilöautoon. Istuma-asento on hieman ryhdikkäämpi kuin "matalissa" Bemareissa ja ainakin minä saan erinomaisen ja väsyttämättömän ajoasennon vaikka istuinosan kallistussäätöä ei olekaan. Ergonomia on tuttua Bemaria, samoin ohjaamon napit, nupit ja infotainmentit on tuttua tavaraa F-sarjan Bemareista. Ainoastaan vaihdevipu toimii eripäin kuin kaikissa maailman muissa automaateissa, D onkin vipua eteen tökäten ja R taakse. Saas nähdä tuleeko vahinko ennen kuin opin. Takapenkillä on paikat vain kahdelle, ja niille sivusuunnassa tilaa juhlavasti. Tavaratila on kooltaan aika lähellä ykköstä, tilan pohja tosin on korkealla eikä varapyörän tai tunkin poteroa ole pohjalla, kun siellä on tilavaraus apumoottorille (REX). Matkustamonkin lattia on tavallista korkeammalla, kun akku on lattian alla. Näkyvyys isoista ikkunoista ja hieman korkeammalta on suorastaan erinomainen.
Sähköautolla ajo on erilainen elämys. Ei kuulu pörinämoottoriääniä, vain vieno sähkömoottorivinkuna reippaammissa kiihdytyksissä. Ei tarvitse odotella turboviivettä eikä vaihteiston miettimistä, kiihtyvyys on ihan välitöntä kun kaasupolj.. virtapoljinta painaa. Alkuun tuli vahingossa turhan äkäisiä kiihdytyksiä tehtyä, kunnes oppi reagointinopeuden. Tottumista vaatii myös mutta tottumisen jälkeen erinomaisesti toimii "yhden polkimen ajo", eli kaasua nostamalla auto sähköjarruttaa automaattisesti tuupaten virtaa takaisin akkuun (regen). Jos ajaa nätisti ennakoiden niin kuin autolla kuuluu, jarrupolkimeen ei tarvitse välttämättä koskea ollenkaan muuten kuin P:ltä vaihdetta päälle laittaessa. Liikennevaloihin pysähtyessäkin se himmaa nätisti nollaan asti, ja loivassa mäessä pitää paikallaankin, koskematta jarrupolkimeen. Mutta ylläreitä tulee aluksi kun ei muista ettei kaasujalkaa saa nostaa ylös ilman syytä. Toisenmerkkisissä sähköautoissa on regen-teho säädettävissä napista, i3:ssa se on mielestäni valmiiksi kohdallaan.
i3:een on eri vuosina saanut joko 60Ah, 94Ah tai 120Ah akun, eli oikeasti 22kWh, 33kWh tai 42kWh kapasiteetilla. Ilmeisesti myyntimiesten mielestä isommat Ah-lukemat on hienompia. Akun kasvusta huolimatta painossa ei ole kovin suurta muutosta tullut, kehitys kehittynyt. Minun 94Ah versiolle (jossa on lämpöpumppu energiataloutta parantamassa, ja ei ole apumoottoria kuolleena painona), luvataan NEDC-direktiivin mukaan 300km ajomatka akullisella, käytännössä pääsee jonkun verran päälle 200km. Paitsi jos ajaa isoa kovaa, sitten range lyhenee äkkiä. "Täysiä" on i3:n tapauksessa 150km/h, i3s on rajoitettu vähän ylemmäs. Latausta i3 ottaa vastaan vaihtovirtana max 11kW teholla ja tasavirtana max 50kW teholla, n. 85% varaustilasta ylöspäin lataus hidastuu huomattavasti. Kotiin hankin voimavirtapistorasiaan kytkettävän latausjohdon joka antaa 11kw, mutta sen voi adapterilla kytkeä myös yhteen vaiheeseen tavalliseen shuko-pistorasiaan, yön yli lataus ehtii tapahtua 2,3kW tehollakin, eikä sula edes pistorasia vielä. Käytännön elämässä 99% ajostani on lähialueella pyörimistä, eli akkukapasiteetti ei lopu kesken, ja auto latautuu mukavasti kotona. Harvinaisia pidempiä reissuja pitää sitten suunnitella vähän enemmän että missä ladataan. Tampereelta pääsee akullisella kuitenkin Helsinkiin, Jyväskylään, Seinäjoelle tai Turkuunkin jos haluaa.
Autokuume-ketjussa lupasin kertoa seikkailusta joka syntyi tätä autoa hakiessa. Ostostrategiaksi päätin hankkia vähän ajetun 2-3-vuotiaan auton Bemarin merkkiliikkeestä jotta tulisi vähemmän yllätyksiä, BMW Premium Selection -vaihtoautotakuusta plussaa. Itse auton ajamalla hakien, koska seikkailu on kivaa ja nyt sattui olemaan aikaa siihen käyttää. Ja tämähän oli elämäni ensimmäinen sähköautomatka. Muut suomalaiset tuntuvat nyt tuovan autoja Ruotsista, mutta i3:t on siellä harvassa ja kovemmissa hinnoissa kuin Keski-Euroopassa. Mobile.de:ssä on valtava valikoima mitä vaan autoja, halutuiksi kauppakumppaneiksi rajasin saksalaiset, hollantilaiset, belgialaiset ja itävaltalaiset liikkeet. Koska BMW-merkkiliikkeillä on keskimääräistä autokauppiasta luotettavampi maine, ja olin ostamassa uudenkarheaa tarkastettua autoa, päätin että voin sopia kaupat ja maksaa koko summan jo Suomesta käsin. Muuten joutuisi joko kuljettamaan kassillisen käteistä rahaa tai viettämään päivän tai pari hotellissa odotellen rahojen siirtymistä tililtä toiselle. Joten lentäen Amsterdamiin, ja siitä junalla-metrolla-bussilla 40km Rotterdamin eteläpuolelle Numansdorp-nimiseen pikkukaupunkiin. Ja sitten ei tarvinnutkaan kuin kätellä myyjä, ihailla autoa ja lähteä ajamaan kohti kotia. Sitten se varsinainen seikkailu vasta alkoi.
Myyjän kanssa ihmeteltiin että akkumittari näytti täyttä, mutta range vain 137km. No ajotietokone on oppinut huonoa ajotapaa kun autolla on ajettu pihassa ja pidetty virtoja päällä huoltohallissa, eiköhän se siitä tokene kun lähden ajamaan. Wrong. Auton mukana ei tullut 230V hidaslaturia ollenkaan, joten sitä oli todennäköisesti pelkästään pikaladattu ehkä aina tai ainakin viime aikoina. Tästä johtuen akun kennot ei olleet balanssissa ja 30% kapasiteetista oli pois pelistä. Alkuperäinen suunnitelma oli että 600km matka Travemünden satamaan tapahtuisi kolmella latauksella, ja Travessa ladaten pääsisi vielä loppumatkankin Nokialle asti. Ensimmäinen lataus onnistui kuin tanssi Hollannissa Fastnedin latausasemalla, laite osaa jopa tunnistaa kerran järjestelmälle esitellyn auton suoraan johdon kautta, ei tarvita appia tai RFID-lätkää niin kuin muilla latausasemilla. Siitä luottamus nousikin niin paljon, että päätin ajaa akun tyhjemmäksi ennen seuraavaa latausta. Mutta sitten osui kohdalle toimimattomia latausasemia, ja joku jossa olisi tarvittu ennalta hankittu tunnistelätkä, mistään ei tosin saanut selville mistä lätkän edes olisi voinut hankkia. Pahimmillaan rangea oli 11km jäljellä, kun saksalainen hipsteriravintola ja sen pihassa oleva hitaahko laturi pelasti. Ruoka oli kallista ja oudosti maustetua, mutta ei voinut valittaa. Siitä oli vajaata vajaammalla akulla pakko suunnistaa lähintä toimivaksi oletettua pikalaturia kohti, joka sattui olemaan kaakon suunnassa, vaikka olisi pitänyt päästä pohjoiseen. Fastned toimi taas hyvin, ja sen jälkeen löysin Hannoverin teknillisen yliopiston pihassa olevan pikalaturin joka tarjosi ilmaiseksi nopeat sähköt. Hannover ei ole läheskään reitin varrella Rotterdamista, Travemündeen, mutta matka sentää edistyi kotia kohti. Kohdalle osui myös muutama latausasema joiden piti olla maksullisia, mutta toimi silti ilmaiseksi. Jossain vaiheessa pudotin ajonopeuden 90km/h:iin, jolla rangea sai muutamankymmenen kilometriä pidennettyä. Lopulta pääsin satamaan kaksi tuntia ennen viimeistä hetkeä, ja ajattelin ladata Finnlinesin asiakaspalvelun kehumasta pikalaturista satamatalon edessä. Mutta ei, sekin olisi vaatinut ennakkoon hankitun tunnistelätkän. Mutta pääsin laivaan, ja pääsin laivasta vielä poiskin, puolentoista vuorokauden seisomisen aikana varausaste ei ollut juuri vähentynyt. Seitsemällä latauskerralla matka lopulta onnistui. En pysynyt laskuissa kuinka montaa tavalla tai toisella toimimatonta latausasemaa kävin yrittämässä. Osassa homma tökkäsi ihan maksukortin rekisteröinnin ongelmaan. Kaikkine mutkineen 820km Numansdorp-Nokia ajomatkasta tuli 930km. Kotiin päästyä lainasin naapurilta 230V hidaslaturin ja annoin akun latautua yön yli. Balanssiongelma näyttää poistuneen!
Lähtisinkö uudestaan hakemaan pientä sähköautoa Euroopan halki? Kyllä lähtisin! Nyt toisella kerralla osaisin jo monta sudenkuoppaa välttää, osaisin valikoida latausasemat paremmin, ja osaisin paremmin varmistaa että sähköauto on matkakunnossa. Jer. de Fonker BMW:n Paul Cardolille 10- erinomaisen sujuvasta palvelusta (miinus siitä ettei ollut hidasladattu autoa), AirBalticille, hollantilaiselle joukkoliikenteelle ja Finnlinesille 9,5 sujuvasta matkustamisesta ei-ajon osuudelta, 10+ Fastnedille ja hyvin vaihteleva arvosana muille latausemille mitä vastaan tuli.
Seuraavana suunnitelmassa Mustille (onhan se koiranpennun näköinenkin) on teettää kestokiiltoa pintaan ja selvittää mitkä talvirenkaat alle laitetaan. Kumimattoa tavaratilaan jo rulla, voisihan rullatavarasta noin tasalattiaiseen kokeilla lattiamatotkin tehdä.
